Nykyään musiikkia kuulee lähestulkoon kaikkialla. Tai ainakin voi kuunnella, jos haluaa. Kännykästä vain napit korville, vaikka korvessa! Siitä on tullut niin arkinen osa elämäämme, että sitä ei välttämättä enää edes osaa ajatella. Musiikin alkuaikoina, jos nyt ei kanteleen soittoa lasketa, vaan puhutaan nykymusiikista, niin oikein erikseen joutui ikään kuin varaamaan ajan sille, tai siis sen kuuntelulle. Minä taas olen varannut sen tuottamiselle aikaa hurjia määriä vuosien varrella. Se on kaikki tapahtunut täysin tietokoneella lähestulkoon niin pitkään kuin sitä on voinut niillä tehdä. Neljä ääniraitaa, kahdeksan bittistä ääntä, samplet enintään muutamia sekunteja pitkiä, ja monona tietty! Tästä ajan kanssa kehittynyt käsitys siitä miten soivat kappaleet säveltyvät ja teknologian kehitys siihen pisteeseen, että tietokoneella pystyy tuottamaan jokaista korvaa miellyttävää musiikkia on jaakkimakin tuote, jota myydään vain laatutietoisille asiakkaille, eikä töitäni heitetä hukkaan, vaan ne varmistetaan tuotettaviksi tarkoituksenmukaisesti tiettyä tarkoitusta varten.